Jukolan Ponne

[Disa]

Jukolan Ponne

• "Ponne" Suomenhevosruuna
• om. Elli Mäkioja
• Ponnen omille sivuille

Ponnen kanssa totutellaan pääasiassa työskentelyyn pienessä hälinässä ja kisatilanteissa.

Ajanjakso: 2.1.2017-27.2.2017 (mahdollisesti vielä +1kk)

[Elli]

Pyhien ja lomapäivien jälkeen palasin normaaliin rytmiin haikein tunnelmin pari päivää sitten. Äiti oli huolehtinut Ponnesta oman Lontoon reissuni ajan ja ymmärrettävästi Ponne ei meinannut pysyä pöksyissään minut nähdessään yli viikon poissaoloni jälkeen. Sydäntä vihloi nähdä ruunarakas niin innosta piukeana. Putte itse ei tietenkään vielä aavistanut, että se kärrättäisiin pian ratsuttettavaksi toisaalle aivan uusiin ympyröihin.

Olisin lomani puolesta voinut jättää Sjöholmaan muuton äitin harteille, mutta palasin eilen kotiin tunnollisena ja pakkasin aamulla hevosen kamppeet traileriin odottamaan. Ponnen ulkoiltua aamupäivän kirpeässä pakkassäässä mukavasti loimiensa alla, pakkasimme myös hevosen kyytiin ja lähdimme Sjöholmaa kohti. Matka tuntui paljon pidemmältä kuin todellisuudessa oli enkä ole varma kumpi meistä stressasi enemmän: pelkääjänpaikalla karkkia huoleen mussuttava minä vai trailerissa heiniään puoliväkisin stressinlievitykseksi popsiva Ponne. Perillä hevonen oli teloa itsensä trailerin kylkeen riehuessaan ulos kopista. Viheliäinen merituuli teki pakkasesta vieläkin purevamman ja Ponnesta entistä pinkeämmän. Äiti otti hoitaakseen varusteiden siirtämisen talliin, jotta sain keskittyä pitämään pöhvelön ruunani aisoissa.

Talutin hevosen talliin Disan osoittamaan karsinaan rauhoittumaan ja tarjosin sille lisää heinää sekä lämmintä vettä. Kaikki tarvittava tieto oltiin vaihdettu jo sähköpostitse, mutta silti aloitin puhetulvan Ponnen tavoista, omista toiveistani ja loimituskäytänteistä. Taisi nainen myös hieman oudoksua dramaattisia hyvästejäni, jotka Ponnelle leperrellen jätin, sillä suljettuani karsinan oven Disa kysyi vielä olenhan tietoinen siitä, että olen koska vain tervetullut hevostani hoitamaan.

Kun lähdimme ajelemaan takaisin kotiin päin, selasin meidän kisatuloksia kalenterista. Vuosi oli päättynyt painajaismaisiin KRJ:n alaisiin koulukisoihin, joissa jäimme auttamattomasti viimeisiksi Ponnen säikkyessä maneesissa oloa aivan liikaa ja minun stressatessa siitä vain sekunti sekunnilta suuremmin. Onneksi minulla oli myös kalenterissa muistissa meidän sitä edeltävät kisat: ennen KRJ-kisoja olimme _voittaneet_ peräti kahdet kisat, mikä valoi kyllä äärimmäisen paljon uskoa meihin tiiminä. Me ei voida olla sysihuono parivaljakko. Me vain tarvitaan apua.

Ikäväni ja pieni epäusko itseeni hellitti hetkeksi. Lopullisesti pystyin rentoutumaan, kun Disa seuraavana päivänä lähetti minulle kuvan Ponnesta, joka jo teki tuttavuutta tulevan tarhakaverin kanssa uteliaan oloisena. Loimia oli päällä kuten toivoin ja ruuna näytti siltä, ettei sitä oikeastaan huolettanut mikään. Kaikki menee hyvin, minä lohdutin itseäni ja ilmoitin siinä samassa itseni ratsastuskoulun tehokurssille. Minunkin on aika oppia lisää.

[Disa]

5. tammikuuta 2017

Purevan pakkasen vuoksi pyysin ensimmäiselle maneesireissulle mukaani Christinen, joka satuloi itselleen rauhallisen Roopen, joka on jo ennestään tuttu Ponnelle. Ruunat asettuivat loistavasti samaan tarhaan ja vaikka lämpömittari painui ulkona -20 asteen tuntumaan, karaistunut suomenhevoskaksikko viihtyi ongelmitta heinäkasalla.

Maneesilla näytin ensin Ponnelle vähän paikkoja taluttaen, jonka jälkeen kipusin sen selkään. Ponne ja Roope talsivat vieretysten kuin kaksi marjaa. Siinä missä Roope eteni tasaisen rauhallisesti sen kummemmin ympäristöään tarkkailematta, Ponne puhkui sieraimet suurina maneesin laitoja, puomeja, kaikkea. Keskityimmekin tänään lähinnä tutustumaan ympäristöön ja saamaan ruunan vetämään syvään henkeä.

Rauhallisen alun jälkeen ratsastin Ponnella ravissa paljon kaarevia uria ja temmon vaihteluja, joilla sain sen huomion kiinnitettyä itseeni. Ruuna oli alkuun hivenen hidas reagoimaan ja se lähinnä hötkyili omiaan. Ponne tarvitsi vähän aikaa vetreytymiseen, mutta pian sain huomata, kuinka se vastasi apuihin aina vain paremmin ja askellukseen alkoi tulla vähän rentoutta ja tahdikkuutta. Kyllähän se edelleen vähän vilkuili Roopen puuhien perään, mutta enimmäkseen se keskittyi omiin juttuihinsa. Siirtäessämme Chrissen kanssa ratsumme loppukäynteihin, raudikko sai vähän pidemmät ohjat ja roimat taputukset. Taisin kuitenkin olla hieman liian aikaisin liikenteessä, sillä ruuna ampaisi säpsähtäen pari raviaskelta eteenpäin.

[Disa]

22. tammikuuta 2017

Ruunan kanssa on työskennelty aktiivisesti hälinänsietokyvyn kanssa ja pieniä edistysaskelia alkaa jo näkyä ilmassa. Tällä kertaa Ponnen omistaja Elli sai kavuta itse satulaan. Kaksikko sai verrytellä rauhassa tyhjässä maneesissa samalla kun rakensin oransseista tötsistä neliön muotoisen kuvion toiseen päätyyn. Elli ohjasi ruunan kuvion malliselle uralle, pyrkien aina tötsän kohdalla menemään kulma takaosankäännösmäisesti kääntäen. Käynnissä Ponne lähti kääntymään hyvin, kun Elli rytmitti kaikki apunsa oikein. Tullessa samaa harjoitusta ravissa, ratsukolle oli hieman haasteellisempaa. Ponne juoksi helposti kulman läpi, eikä se malttanut jäädä kuuntelemaan ratsastajan kääntäviä apuja. Ruuna ei ollut myöskään aivan varma, mitä siltä pyydettiin, joten sen ravi alkoi muuttua kipittävämmäksi ja jännittyneemmäksi. Neuvoin Elliä rentoutumaan ja ennen kaikkea valmistelemaan kulman hyvin puolipidätteellä. Kun Ponnea heräteltiin siihen, että kohta tapahtuu jotain, se oli vastaanottavaisempi ratsastajansa avuille.

Neliöharjoitus alkoi lopulta sujua, joten Elli sai siirtää Ponnen hetkeksi käyntiin ja antaa sille pitkät ohjat. Siirryimme ratsukon kanssa toiseen päätyyn, sillä maneesiin juuri saapunut Thomas halusi hyödyntää tötsärakennelman oman ratsunsa kanssa. Ponne tutkaili silmä tarkkana ison kimotamman menemisiä ja Elli sai herätellä sitä taas avuilleen kerätessään ohjia käsiinsä. Aloitimme käynti-ravi-siirtymisistä, joita ratsastaja sai tehdä pääty-ympyrällä säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta Ponne herkistyy, eikä opi ennakoimaan. Ponne kuikuili edelleen toista ratsukkoa, mutta alkoi vähitellen keskittyä paremmin omaan tekemiseen. Ratsukko siirtyi pian tekemään käynti-laukka-siirtymisiä. Muistutin Elliä rentouttamaan hartiansa, jotta ohjastuntumaan tulee joustavuutta. Jäykin hartioin pidätteet saattoivat tulla turhan yllättäen, joka ”säikäytti” Ponnen. Elli teki työtä käskettyä ja muutos erityisesti siirtymisissä laukasta käyntiin oli silminnähtävä.

Kun harjoitukset sujuivat hyvään malliin, Elli sai tehdä kevyessä ravissa loppuverryttelyn ja lopuksi antaa ratsulleen taputuksien kera pitkät ohjat. Kaksikko tunsi hyvin toisensa ja Ellillä oli perusratsastus hyvin hallussa. Ruuna stressaantuu helposti, jos se ei aivan tajua, mitä siltä pyydetään, joten on tärkeää, että selässä säilytetään rauhallinen ote.

[Elli]

Moikka! Haluaisin startata Ponnen kanssa 19.03 harjoituskoulukilpailuissa, joten tiedustelenkin onkohan Ponu jo silloin kotona? Mahdollisuushan oli 3 kuukauden ratsutukselle, joten minun puolesta heppa saa olla Sjöholmassa vielä kunhan kotiutuisi esimerkiksi viimeistään 10.3.2017 Kiitos jo tähän mennessä treeneistä!

[Disa]

Voidaan sopia 10.3. Ponnen lähtöpäiväksi!

[Elli]

Ponnen haku kotiin, onnen päivä <3 Mielelläni kuulisin vielä helmi-maaliskuun kuulumisia ja kehityskohtia ratsuttajalta, jos vain suinkin on tarjolla Kiitos superisti tästä mahdollisuudesta, olette huipputalli!

[Disa]

22. helmikuuta 2017

Tasaisen arjen iskiessä Ponnen eteen, ruuna on uskaltanut vetäistä syvään henkeä ja hölkätä rauhallisin mielin maita ja mantuja yksin tai hyvässä matkaseurassa. Tänään ruuna joutui pienen koettelemuksen eteen, kun tallipihassa oli vilinää kerrakseen esteratsastuskilpailujen muodossa. Chrisse ja muu porukka kasasi hiki hatussa rataa ja teki muita valmisteluja samalla kun ratsastelin Ponnella maneesin toisessa päädyssä heti aamutuimaan. Siinä oli ihmeteltävää kerrakseen, kun ihmiset ja koirat sinkoilivat paikasta toiseen ja estekalustoa sekä kukkakoristeita liikuteltiin paikoilleen. Ruunan korvat heiluivat eri suuntiin ja askelluksessa oli jännittynyttä tämäkkyyttä. Juttelin hevoselle rauhalliseen sävyyn kerätessäni ohjia käsiini. – ”No niin, aloitetaanpa tämän päivän osalta.”

Ponnen huolestuneisuus alkoi vähitellen vaihtua keskittyneeseen työskentelyyn, kun se sai muuta ajateltavaa. Ratsastin kulmat huolellisesti valmistellen sekä kääntelin ratsuani kiemuraurille ja volteille aina tilaisuuden tullen. Ponne oli vähän jäykkä edestä, mutta alkoi taivuttelujen myötä notkistua etuosastaankin. Ravatessa ruuna lähti reippaasti liikkeelle ja vauhti kiihtyi aina kummasti, kun takapuoli käännettiin kohti ”kauheuksia”. Tempon vaihtelut jäivätkin alkuun vähän vaisuiksi, kun ruuna kokeili pötkiä pakoon aina tietyssä kohtaa. Tasaisen pehmeiden apujen ja muutaman toiston jälkeen yhteinen sävel alkoi löytyä. Ponne lähti lyhentämään ja venyttämään kivasti askeltaan ilman ravin rytmin rikkoutumista.

Pienen huilitauon aikana Ponne kuikuili maneesin toisen päädyn puuhia, joten ruunaa piti herätellä uudestaan kuulolle ennen laukkaharjoitukseen siirtymistä. Laukka-avut saatuaan Ponne lähti reippaasti liikenteeseen, mutta parin siirtymisen jälkeen laukkaan löytyi sopiva tahti. Ratsastin ruunan lävistäjän kautta vaihtaen laukkaa aina keskihalkaisijan kohdalla harjoitusravin kautta. Talkooporukan kolauttelut toivat vähän omaa maustetta siirtymisiin, mutta loppujen lopuksi Ponne keskittyi kiitettävällä tasolla.

[Disa]

10. maaliskuuta 2017

Ellin kanssa sovittiin, että Ponne on kaksi viikkoa pidempään meillä. Omistaja kertoi, että tiedossa olisi harjoituskisat, joten hioimme vielä lähtöpäivänä kaksikon yhteispeliä ratsukkona. ”Näin leppoisa Ponne on kotonakin, kunhan mitään normaalista arjesta poikkeavaa ei tapahdu.” Elli taputti ruunansa lapaa hevosen tallustellessa pää riipuksissa alkukäyntejä. Nyökkäilin mukana – ruuna oli rauhoittunut ja rentoutunut hurjasti, kun talon tavat olivat käyneet sille tutuksi.

Ratsukko pyörähteli omatoimisen verryttelyn, jonka jälkeen kehotin Elliä ratsastamaan uraa pitkin aina puoli kierrosta käyntiä ja toisen puolikkaan ravia. Jokaiselle sivulle tehtiin voltti tai tarpeen mukaan kaksi. Ponne meni jopa vähän turhan rennosti, joten ratsastaja sai parilla jämäkämmällä pohkeenpainalluksella avittaa ratsuaan liikkumaan paremmin eteenpäin. Ruuna teki työtä käskettyä ja sekä käynnissä että ravissa oli selvästi parempi tempo ja tahti. Kun Elli muisti pitää volteilla ulko-ohjan tuen ja myödätä kevyesti sisäohjasta, Ponne asettui kauniisti ympyrän kaarelle.

Jatkoimme seuraavaksi kahdeksikon malliselle uralle, ensin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Tässä vaiheessa saimme jälleen seuraa maneesiin ja Ponnella meinasi mennä askelkuviot ihan sekaisin, kun sen täytyi pitää muita ratsukoita silmällä. Kaarevalla uralla Elli asetti Ponnen hyvin, mutta suoristus kahdeksikon keskellä jäi toisinaan vähän kiemurtelevaksi. Elli jännittyi hiukan Ponnen jännittyessä ja istunta oli himpun verran vinossa. Muistutin pysymään selässä rauhallisena ja pitämään istunnan rentona, vaikka hevosella olisi jännää. Kaikki avut olivat yhdessä linjassa keskenään, kun ratsastaja istui satulassa levollisina ja suorassa. Turhat mutkittelut jäivät taka-alalle, kun Ponne malttoi jäädä kuuntelemaan ratsastajaa, jolla oli turvallisen hötkyilemätön ote.

Laukassa Ponnen kanssa sai olla tarkkana. Elli käänsi ratsunsa voltille kummassakin päädyssä ja vaikka ruuna meni muuten eteenpäinpyrkiväisesti, ympyrän kaarella laukka meinasi hieman hiipua. Kun selässä kiinnitettiin huomiota pohjeapujen tukeen, laukan tahti alkoi pysyä tasaisempana. Laukka-käynti-siirtymisissä oli alusta alkaen kiva rytmi ja Ponne kuunteli ratsastajan avut kiitettävästi loppuun asti, vaikka välillä sitä vähän polttelikin ampaista matkaan. Kun ratsukko sai siirtymiset osumaan oikein nappiin, annoin luvan jäädä käyntiin ja antaa Ponnelle kiitokseksi hetkeksi vähän pidempää ohjaa. Hevonen oli tänään aika rauhallinen, mutta ratsastaja oli saanut hyvin juonen päästä kiinni ja osasi reagoida pikaisesti tilanteisiin, joista ratsukon ongelmat aiemmin lähtivät lumipallon lailla vyörymään isompaan mittakaavaan.