|
Post by Disa on Nov 1, 2016 15:26:50 GMT 2
Ce's SerafinaTamma on tottunut ratsastajaan selässään, joten lähdemme Friidun kanssa opettelemaan perusasioita. Ajanjakso: 2.11.2016-28.12.2016
|
|
|
Post by Disa on Nov 18, 2016 15:40:28 GMT 2
18. marraskuuta 2016
Ulkona tuuli puhalsi puuskittain ja laittoi kunnolla vipinää nuoren tamman kinttuihin. Friidu luikki maneesin ovesta sisään ja pyörähti eteeni steppailemaan. Muistutin tammaa rauhalliseen äänensävyyn, että samaisessa maneesissa oli vierailtu hyvällä menestyksellä aiemminkin. Sanat kaikuivat kuuroille korville, kun Friidu pyrähti raviin heti irrotettuani otteeni kuolainrenkaasta, jonka läpi olin pujottanut juoksutusliinan. Tamma höntsäsi suurella ympyrällä oman aikansa, mutta alkoi lopulta näyttämään rentoutumisen merkkejä ja venyttämään kaulaansa.
Pysäytin Friidun, kun sain Christinen avukseni pitelemään liinaa. Kapusin itse satulaan. Tamma heilautti korviaan pari kertaa, mutta lähti sitten tottuneesti kävelemään eteenpäin. Askel oli tavallista tarmokkaampi ja parit loikat laukassa eivät tulleet yllätyksenä. Vaikka Friidun tasapainossa on vielä kehittymisen varaa, se liikkuu mielellään eteen. Eteenpäin menemisen mielekkyys sekä hevoselle sopivan tahdin löytäminen ja ylläpitäminen ovat nyt avainasemassa, kun luomme pohjaa tamman ratsun uralle.
”Odotin vähän enemmän äksöniä” Christine virkkoi napsauttaessaan liinan irti ja lähtiessään talsimaan meidän vierellä maneesia ympäri. Olin ratsastellut Friidulla jo pätkiä itsenäisesti, mutta pyysin talliapulaistani hetkeksi vierelle turvaamaan selustaa. Hetken päästä kävelimme jo kuitenkin ilman avustajan läsnäoloa, sillä tamma on oppinut vastaamaan pyydettyihin apuihin kiitettävällä tavalla ja hyväksyy tuntuman. Iskin Christinelle silmää – ”Älä aliarvioi Friidun fiksuutta.”
-Disa
|
|
|
Post by Disa on Dec 11, 2016 17:58:41 GMT 2
11. joulukuuta 2016
Friidu on jo vähän asettunut taloksi, jonka on huomannut sen rentoutuneemmasta käytöksestä. Kiltti ja yleisesti ottaen rauhallinen se on muutenkin käsitellä, mutta ylimääräinen ympäristön säpsyily ja sähellys ovat alkaneet jäädä pois. Lumen peittäessä maan, tamman kanssa on käyty turvallisen seuralaishevosen kanssa maastolenkeillä ja pellolla tallin lähiympäristössä.
Tänään ei saatu ketään tarpeeksi leppoisaa maastokaveria, joten ratsastin Friidun maneesissa samalla kun Thomas treenasi Liekin kanssa sileällä. Juoksutin kimoa lyhyen pätkän kumpaankin suuntaan, kunnes kipusin selkään. Friidu kuikuili ensin uteliaasti toisen kimon tamman puuhailuja, mutta kuunteli kuitenkin hyvin mitä oma ratsastaja puuhasi selässä. Tamma asettui nätisti kuolaintuntumalle kävellessämme ja ravatessamme maneesia ympäri. Se ei ole arkasuinen, mutta ei myöskään jää liiaksi ohjalle roikkumaan. Friidu liikkui nuoreksi hevoseksi kivan tasapainoisesti, kun tein sillä kummassakin askellajissa parit isot ympyrät. Laukassa se on vielä hieman hapuileva, mutta parantaa jatkuvasti otteitaan.
-Disa
|
|
|
Post by Disa on Feb 25, 2017 19:41:50 GMT 2
26. joulukuuta 2016
Maneesin suojissa oli hyvä pakoilla ulkona vallitsevaa kalseaa keliä. Friidun kotiinpaluun aika lähestyi ja tamma alkoi olla aika hyvällä mallilla. Jopa tallimestarimme Chrissekin intoutui antamaan vuolaat kehut hevosen fiksusta käytöksestä niin käsiteltäessä kuin satulan alla. Edistymistahti oli ollut niin hyvä, että Friidu sai pitää lyhyen tuumaustauon ennen viimeistä loppurutistusta. Se vaikutti sisäistäneen opetellut asiat melko hyvin, sillä treenit ovat jatkuneet aika hyvin siitä mihin viimeksi jäätiin.
Yksi asia tosin oli hieman muuttunut. Mitä lie se oli tauon aikana tuuminut, mutta tammasta oli tullut paljon eteenpäinpyrkiväisempi. Se käveli pitkin ja tarmokkain harppauksin, kun keräsin ohjat paremmalle tuntumalle alkukäyntien jälkeen. Pirteästä mielentilastaan huolimatta Friidu hyväksyi kuolaintuntuman ja jäi odottelemaan apujani. Ratsastin hevosella suuria linjoja pitkin ympäri maneesia sekä käynnissä että ravissa. Tamma on alusta alkaen kuunnellut kiitettävästi ratsastajaa, eikä siltä vienyt pitkää aikaa oppia kaasun ja jarrun merkitys. Siirtymiset parantuivat koko ajan, kun hevosen tasapaino alkoi kehittyä parempaan suuntaan.
Pyytäessä laukkaa, Friidu vastasi apuihini nopeasti pompaten siltä istumalta nopeampaan askellajiin. Laukassa tamma osaa ottaa hyvin takajalkansa käyttöön ja olla valahtamatta etupainoiseksi. Sen sijaan Friidu jää helposti teputtamaan, ellei pidä huolta siitä, että sitä ratsastaa reippaasti eteenpäin. Kun nostovaiheessa muistaa reippaan ja tahdikkaan askeleen, siitä on helpompi lähteä työstämään laukkaa eteenpäin.
Friidu oli alkanut jo vähän sisäistää loppukäyntien ideaa ja lähti venyttämään kaulaansa alas, kun annoin sille hieman pidempää ohjaa. Tästä omistajan on helppo jatkaa eteenpäin, sillä tammalla on asenne kohdillaan ja se lähtee ratsastuskentälle aina mieluusti työskentelemään.
|
|